Ei mennyt ihan putkeen. Anteeksi. Viimeistä osaa ei tule, koska olen laiska ja koska vanha koneeni ei enää käynnistynyt edes kuvien pelastamisen verran. Sain onneksi uuden, mutta koko Suulien historia on poissa. Että lapset, muistakaa ne varmuuskopiot!

Piti kerätä rohkeutta monta kuukautta, että uskalsin tulla kertomaan tämän teille. Tarina olisi mennyt näin:

Ronja olisi saanut puukotuksessa vähäisiä vammoja, mutta joutunut kuitenkin muutamaksi päiväksi sairaalaan. Hänen raskautensa olisi paljastunut Liirille ja Samille, jotka päättäisivät tietysti tukea tytärtään. Ronjan vammat olisivat vaatineet leikkausta, jossa tapahtuisi komplikaatio, jonka seuraksena sekä Ronja että vauva menehtyisivät.

Onni olisi joutunut viettämään sairaalassa pidemmän ajan ja ollut jonkin aikaa koomassa. Hän heräisi vasta, kun Ronjaa ei enää olisi, ja masentuisi tapahtumista pitkäksi ajaksi. Onnista tulisi entistä hiljaisempi ja synkempi, mutta hän kuitenkin jaksaisi rämpiä eteenpäin ja opiskella lakiakin. Onnin naissuhteet eivät tulisi kestämään, ja hän omistaisi elämänsä oikeusjärjestelmän kehittämiselle, ettei kukaan joutuisi enää kokemaan samaa kuin hän.

Mila pakenisi Suomesta Venäjälle väärennetyllä passilla ja tutustuisi siellä järjestelmälliseen rikollisuuteen. Hän hurmaisi miehiä, ajaisi omaa etuaan ja lopulta saisi pojan, jonka isän hän tappaisi. Mila ja poika muuttaisivat takaisin Suomeen, jossa lasta odottaisi yksinäisyys ja perhehelvetti. Pojasta tulisi perijä ofc!

Liir ja Sami muuttaisivat isosta talostaan pienempään ja yrittäisivät elää kahden tyttären menetyksen kanssa sekä pitää Onnia jokseenkin järjissään. He toipuisivat kuitenkin, sillä heillä olisi toisensa.

Mutta mitä minä puuhailen nykyään? Muutan Sveitsiin! Tutkinto alkaa olla kandia vaille valmis, joten menen ensin kesäksi Sveitsiin töihin, sitten käyn Suomessa puurtamassa loput opinnot pakettiin ja lähden Itävaltaan vaihtoon seuraavaksi kevääksi. Lisäksi pyörin samoissa politiikkaympyröissä kuin ennenkin ja kirjoitan sitä samaa kässäriä. Jos sen koelukeminen jotain kiinnostaa, niin kommentoihan alle :) Se on aika paljon timanttisempaa tavaraa kuin Suulat!

Anteeksi ihan kauheasti, mutta tuskin tämä kenellekään enää suuri menetys oli. Jos haluatte tutustua minuun ja Alppimaiden seikkailuihini, niin ihan uusi blogini löytyy täältä.

Kiitos teille kaikesta ja ihanaa loppukevättä sekä -elämää! <3 Tämä oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti!