photo 58_zps57d41e79.jpg

Hei! Nano ohi ja nanokrapulastakin selvitty, enemmän tai vähemmän. Lomakin meni jo alkamaan 9. päivä, yliopistossa on kuin onkin hyviäkin puolia. Siispä hakekaa teetä ja fiilistelkää tätä viattoman teinidraaman määrää :) Kiitos hyvien geenien kaikista sukeutui melko somia nuoria, jea! Melkein kyrsii (tai siis oikiasti kyrsii todella), ettei Onni ole minkään sortin Suula.
___________________________________________________________________________

photo 24_zps4215b233.jpg

    "No niin, huomenna on sitten ensimmäinen lukiopäivä. Joko jännittää?", sanat tulivat jotenkin vääristyneinä Liirin huulilta. Iltapalapöydässä oli vallinnut raskas hiljaisuus, edes Ronja ei kiusoitellut veljeään kuten tavallisesti tai selittänyt kurjasta kesätyöstään jäätelömyyjänä. Niinpä Liir oli joutunut rikkomaan puhumattomuuden latteuksillaan. Ei hän ollut puhemiehiä, ei vieläkään, eikä osannut olla lasten kanssa, vaikka ne nyt 16-vuotiaita olivatkin.

Herranjumala, kuusitoista! Sen ikäisenä Liir oli itse ottanut turpaansa Barossalta ja suudellut Samia ensimmäistä kertaa. Hän muisti sen vieläkin aivan selkeästi: Pyry-enon hautajaiset, Barossan nyrkit, Sami odottamassa häntä huoneessaan. Yksi niistä harvoista muistoista, joiden kaivelu ei satuttanut. Liir hymyili itsekseen lämpimästi, ja Onni loi häneen kummastuneen, totisen katseen.

photo 21_zpsc3f8642a.jpg

    "Sais loma vielä jatkua", Onni mutisi. Hän tutkiskeli käsiään; pyjaman hihat olivat jäämässä auttamatta liian lyhyiksi, taas. Lapsenpyöreyttä oli enää kasvoilla, jotka Onni kovasti pyrki peittämään sysimustilla, suoristetuilla hiuksillaan. Pojassa oli niin paljon Samia, että Liir joskus lähes kutsui Onnia isänsä nimellä. Sussusta muistuttivat vain Onnin pistävänsiniset silmät, mutta niissä ei ollut samaa häijyä kiiltoa kuin Sussulla. Luojan kiitos.

photo 25_zps680eedae.jpg

    "Et oo tosissas!" Ronja huudahti. Johan tyttö olikin ollut varmaan viisi minuuttia hiljaa.
    "Mä vaikka kävelen käsillä kouluun ja otan pitkän matikan kuhan ei enää tarvi myydä yhtään kolmen pallon jätskiä!"
    "Sä oot saanu syyä jäätelöä koko kesän, en valittais sinuna", Onni huomautti, johon Ronja vain tuhahti:
    "Säkin oot, käyt kiskalla varmaan viis kertaa päivässä."
    "No en nyt niin usein!"
    "Joka päivä kuitenki."
    "Perhe-etuuksia", Onni virnisti.

photo 22_zps6d9f3dc1.jpg

    "Nii no erästä verisukulaista ei siellä kyllä oo näkyny", Ronja pyöräytti silmiään kohti yläkertaa.
    "Suostuko se muuten menemään siihen pöpilään?"

photo 28_zpse61316ca.jpg

    "Ronja!" Samin torut kuulostivat täydessä hampaattomuudessaan lähes kehuilta.
    "No mitä? Ei se tänne mitään kuule. Eikä sillä kiinnosta."
Se oli totta, Milalla oli vääristynyt tunne-elämä eikä hän välittänyt enää siskonsa seurasta. Ennen Mila oli pompottanut ja kiusannut Ronjaa, mutta nykyään tyttö viihtyi omissa oloissaan yläkerrassa, ja hyvä niin. Toisinaan he lähes unohtivat Milan olemassaolon ja tunsivat olevansa ihan oikea, ehjä perhe, jossa kaikki rakastivat toisiaan. Mutta sitten Mila rahjusti jääkaapille ja tokaisi ilkeyksiä tielleen sattuville.
    "Meillä on Milan kanssa vielä se kouluasia vähän... vaiheessa", Sami tunnusti, "mutta menkääpä te yläkertaan."
    "Aye, sir",  Ronja teki armeijan tervehdystä etäisesti muistuttavan eleen ja kohotteli koomisesti kulmiaan. Onni hihitti ja punastui.

photo 39_zps3882cd7f.jpg

Voi noita typeryksiä, Samin omia lapsia. Sami oli sisaruksista hurjan ylpeä: se ei riittänyt, että kummallakin oli yli ysin keskiarvo. Ei, Ronja oli vielä lentisjoukkueensa kapteeni ja ryhtyisi pian valmentamaan pieniä. Ronja oli synnynnäinen johtaja: kannustava, iloinen ja rento.

Onni taas soitteli huoneessaan kitaraa ja piirsi valokuvantarkasti. Liir oli aina auttanut ja tukenut poikaa taiteellisissa pyrkimyksissään, ja joskus Onni oli jopa ilmoittanut haluavansa arkkitehdiksi niin kuin Liir. Hyvä sellainen hänestä epäilemättä tulisikin.
    "Sami?" Liir kysäisi lempeästi ja laski käden miehensä olalle.
    "Mitä mietit?"

photo 42_zps84cdfd5a.jpg

    "Noita kahta vaan."
    "Välillä musta tuntuu, että Ronja on Sansa vol kakkonen. Paranneltu versio. Yhtä nätti mutta paljon parempi luonne."
    "Mitähän siitäki vielä tulee."
    "Ihan mitä vaan", Liir hymähti.
    "No kyllä siitä jotain mahtavaa tulee ku mustaki tuli lopulta maisteri", Sami sanoi epäuskoisena. Hänestä, stripparista! Nykyään hän opetti historiaa ja filosofiaa lukiossa, onneksi ei siinä oppilaitoksessa, johon Ronja ja Onni huomenna menisivät. Julkihomo isä opettajana olisi varmaan teinille kaikista kauhein skenaario, mitä voisi kuvitella. Aknekin saattaisi jäädä siinä hirveydessä kakkoseksi.

photo 40_zps63f6c52d.jpg

    "Sullaki on huomenna eka päivä", Liir piteli hellästi Samin päätä käsiensä välissä, "mun ekaluokkalainen."
    "Ai niin! Pitää varmaan valmistella tunteja..."
    "Mä puhun Milalle. Mulla ei oo huomenna oikeestaan mitään, yks tarkastus vaan iltapäivällä."
    "Haluutko sen erikoiskoulun esitteen? Se on mulla, öö, jossain", Sami virnisti.
    "Vähän veikkaan, että paperinpala ei Milan mieltä muuta."
Sami nyökkäsi surullisesti ja suuteli Liiriä kevyesti, ennen kuin lähti tonkimaan kesän ajan pölyä kerännyttä moniste- ja kansiopinoaan ja etsimään tuntipäiväkirjaansa.

photo 30_zps7085a1a3.jpg

Milan ovi retkotti kumma kyllä auki. Liir ei kuitenkaan viitsinyt marssia sisään ilmoittamatta itsestään.
    "Kop kop."
    "Ei suulla voi koputtaa", Mila tokaisi irrottamatta katsettaaan ruudusta. Hän sammutti näytön, kun Liir asteli varovaisesti sisään hänen valtakuntaansa. Ei enon tarvinnut tietää, mitä hän katseli tai teki vapaa-aikanaan.

photo 37_zps2bbbc19a.jpg

    "Se on sitten loman loppu huomenna."
    "Kelle on, kelle ei. Ethän sä oo viittiny ees mitään lomaa pitää, teet vaan töitä ja pistät Samin pyykkäämään. Niin, kiva kotitonttu sulla! Ja kiva kuunnella ku te panette tuolla seinän takana. Hyi vittu. Menkää hoitoon."
    "Mila, sun pitää mennä johonki kouluun", Liir jätti täysin huomiotta syytökset ja loukkaukset, joita kaunis, vaalea tyttö sylki suustaan.
    "Miks?"
    "Ei kouluttamattomille ole töitä."
    "Oonko mä koskaan sanonu että tahon töitä?"

photo 32_zps13c1d408.jpg

    "Sä olet vielä alaikänen, ja mä oon sun huoltaja. Sun pitää mennä kouluun. On vaikka mitä vaihtoehtoja kaikenlaisille ihmisille. Voisit käydä koulua, joka on tarkotettu sunlais-"
    "Mä en saatana mee mihinkään laitokseen!"
    "Ei se mikään suljettu paikka ole, vaan sisäoppilaitos jossa sun tarpeet otettas huomioon ja sua ymmärrettäs." Milan kanssa väittely oli tympeää ja ikävää, ja Milan sähisemät loukkaukset satuttivat aina, vaikka Liir hoki itselleen, ettei niistä pitänyt välittää. Mutta silti tyttö tähtäsi ja osui kipeästi aina niihin arimpiin paikkoihin.
    "Niin, te vaan siivootte mut pois niin täydellisestä elämästä. Vammaset laitokseen, pois silmistä, pois mielestä."
    "Tahon, että sä löydät oman paikan yhteiskunnassa. Me ollaan yritetty kaik-"
    "Niin varmaan ootteki, mutta ei tollasista lussuista paljon irti saa. Äiti olis arvostanu mua, mä oon itsenäinen."

Liirin kaikki tahdonvoima meni siihen, että hän puri kieltään ja esti itseään sanomasta, että Sansa oli arvostanut tyttäriään lähes abortin verran, muttei ihan niinkään paljon. Hän ei lähtisi tähän Milan julmaan peliin, hän ei halunnut raastaa toisia ihmisiä henkisesti riekaleiksi.

photo 35_zps76536521.jpg

    "Mutta niin! Päästän sut takasin imemään Sam-"
    "Siisti vähän suutas. Tai voi olla että tuo tietokone lähtee."
    "Voi, et sä uskaltais."
    "Katotaanko? Mutta joo. Mä en mee sinne vitun laitokseen. Jätä mut rauhaan tai käy huonosti." Se ei ollut pikkutytön katteetonta uhkailua, minkä näki Milan laskelmoivilta kasvoilta. Liir ei tosiaan halunnut ottaa selvää siitä, mitä Milan "huonosti" tarkoitti. Tyttö oli jo pienenä listinyt akvaariokaloja ja repinyt sammakoilta raajoja sekä muksinut armotta toisia lapsia koulussa niin, että hänet oli siirretty erityisluokalle. Liir nyökkäsi kireästi Milalle ja poistui tytön huoneesta niin nopeasti, että se näytti pakoon juoksemiselta.

photo 38_zpsf2ce4f2a.jpg

Mila hymyili tietäväisesti loittonevalle, tatuoidulle selälle. Eivät ne häntä mihinkään pakottaisi, ei niillä ollut mitään konsteja siihen. Mila oli kyllästynyt olemaan kummajainen, silmätikku, kun hän oli syntynyt hallitsemaan. Hänelle ei riittänyt se, että hän oli saanut kaikki tarkkailuluokan idiootit tanssimaan pillinsä mukaan kuin marionetit.

Ei, päätavoitteessaan hän ei ollut koskaan onnistunut, eikä tajunnut vieläkään, miten joku niin typerä ja hyväuskoinen hölmö kuin Ronja oli pystynyt ottamaan sen paikan, joka kuului hänelle. Paikan Onnin siskona ja parhaana ystävänä, henkilönä, joka sai aina olla Onnin vierellä. Ronja oli kääntänyt Onnin vuosien saatossa häntä vastaan, aivan varmasti oli. Saatanan Ronja.

*

photo 3_zps17629b60.jpg

    "Siis onko tää koko talo teidän?" Kea hämmästeli ja pyörähteli parvekkeella.
    "Ja poreamme? Onko sun porukat oikeesti näin rikkaita?"
    "No emmä tiiä rikkaita, toinen on arkkitehti ja toinen opettaja. Mut eno suunnitteli tämän talon ite niin se tuli paljon halvemmaks ku se saa tukusta kaikkia tavaroita ja niin."
    "Eno? Tä?"
Ronjaa nauratti tytön hämmennys. Hän oli saanut selittää monimutkaiset perhesuhteensa niin useasti, että litania luonnistuisi vaikka unissaan. Ei hän lainkaan perhettään hävennyt, oli pikemminkin siitä ylpeä eikä peitellyt taustaansa. Uudessa koulussa oli enimmäkseen vanhoja kavereita, mutta oli luokalle putkahtanut yksi uusi tyttö, tämä Kea, jonka kanssa Ronja oli heti tullut hyvin juttuun.

photo 2_zps77167fdc.jpg

    "Mun porukat kuoli, ku olin pieni, ja eno adoptoi mut ja mun kaksossiskon. Sitte se muutti yhteen isin eli Samin kans-"
    "Ei vittu! Onko... isäs... historianope?"
    "On joo, Lehtolan yläasteella ja lukiossa kai kans."
    "Se opetti mua! Voi ei, toivottavasti se ei näe mua täällä. En ollu mikään niinku hiljasin oppilas enkä hyvä hissassa todellakaa. Se ei ikinä uskaltanu komentaa ja me vähän kiusattiin sitä siitä."
    "Se on aika rauhallinen ja hiljanen."

photo 1_zpsb6879dc8.jpg

    "Vittu... oikeesti. Me aina mietittiin että onko se homo vai ei. Sanottiin sitä homo samiensiks. Tajuutko, Sami eli samiens! Se ei välittäny yhtään ku me vittuiltiin sille."
    "Mennäänkö sisälle?" Ronja ehdotti. Yhtäkkiä hän tunsi pikkuisen vihan piston Keaa kohtaan. Tyttö säksätti nopeasti ja eloisasti kuten hän itsekin, mutta Ronjaa inhotti, kun hän ajatteli Keaa Samin tunneilla. Ei Ronja halunnut ketään homofobisia paskoja ystävikseen. Hänellä oli ihan tarpeeksi kavereita muutenkin.

Ja olihan Kea ihan liian kauniskin. Pähkinänruskeiden silmien ripset olivat pitkät ja kaartuivat kauniisti kohti täydellisiksi nypittyjä kulmia. Hiusten laittamiseen oli mennyt varmaan tunti aikaa, ja yhtäkkiä Ronja tunsi itsensä karkeatekoiseksi ja lapselliseksi lävistetyn ja muodokkaan Kean rinnalla.

photo 8_zps2317f914.jpg

    "Ootko sä ollu jossain partiossa ku osaat sytyttää takan?" Kea naurahti, ja Ronja tunsi punan kohoavan poskilleen ja niskaansa. Onneksi sitä ei hänen tummasta ihostaan kovin hyvin erottaisi.
    "En, mutta mä oon tehny tähän tulet aika monta kertaa."
    "Nätti huone."
    "Tää on niien makuuhuone."
    "Aika naisellinen."
    "No en nyt sanois", Ronja kiisti. Harmi, että sängyssä oli nyt vaaleanpunaiset lakanat. Hän ei saanut itseään kuulostamaan kovin uskottavalta.

photo 9_zps9b5651c2.jpg

    "Miltä tuntuu ku on kaks isää?"
    "Miltä tuntuu ku on isä ja äiti?" Ronja tiuskaisi. Hänen suhtautumisensa Keaan oli muuttunut hetkessä lämpimästä jäiseksi. Että hän inhosikin ihmisiä, jotka takertuivat Ronjan vanhempia koskeviin asioihin. Ihan kuin sukupuolella olisi ollut jotain väliä. Ronja mietti jälleen kerran, kuinka paljon kielteisyyttä Liir ja Sami olivat joutuneet elämässään kestämään. Kea sentään oli utelias ja ennakkoluuloinen, muttei varmaan tarkoittanut pahaa.
    "Ei mutta miten ne on osannu kasvattaa tytön?"
    "Ihan hyvin kai."
    "Kyllähän sä ainaki meikkaat. Mutta niin Samienski meikkas."

Voi luoja, että tuo ihminen oli rasittava. Ronja pyöräytti silmiään niin, että Kea varmasti huomasi, ja ehdotti:
    "Mitä jos tehtäs vaikka läksyt yhessä?"
    "Hah, no ei varmasti! Nythän on perjantai, lähetään vaikka johonki?"
    "Ei voi ku autan enoa paikkaa katon."
    "Ai. No, nähään maanantaina!" Kea huikkasi.

photo 14_zpse6c05355.jpg

    "Aurinkoista ja korkeapainetta, kesäinen ilma jatkunee vielä viikonlopun yli", säämies hihkui iloisena. Onni hymähti: hyvä ilma kököttää sisällä piirtelemässä. Aurinko vain kärventäisi hänen ihonsa punaiseksi ja kutiavaksi. Ronja varmaan inttäisi huomenna heti aamulla, että rannalle olisi päästävä. Ehkä Onni menisikin mukaan, mutta levittäisi pyyhkeensä sen ison männyn alle ja lukisi siellä kirjaa.
    "Moi", kuului vieras naisääni aivan vierestä. Onni säpsähti; televisioruudulla suutaan aukoi vieläkin mies. Hän kääntyi ympäri ja näki kalpean, mustatukkaisen tytön.  

photo 15_zps073d44ff.jpg

    "Ai hei", Onni sopersi. Hänen korviaan ja niskaansa kuumotti. Tyttö sai hänen pulssinsa kohoamaan eksponentiaalisesti - hä, käyttikö hän naisia ajatellessaan matemaattisia metaforia? Naurettavaa! Tyttö hymyili, musta huulikoru väikkyi täyteläisillä huulilla. Onni mietti, miltä tuntuisi suudella toista huulilävistettyä. Tarttuisivatko he ikuisiksi ajoiksi toisiinsa kiinni, kunnes lääkäripäivystys heidät pihdeillä erottaisi?

photo 17_zps05c32236.jpg

    "Mä oon Kea", tyttö esitteli itsensä ja istahti röyhkeästi sohvalle. Toiseen päähän, tosin. Onnin sydän olisi varmaan hypännyt innostuksesta ja kauhusta ulos rinnasta, jos tyttö olisi hivuttautunut yhtään lähemmäksi.
    "Tiiän. Sä oot mun luokalla."
    "Ai? En oo varmaan nähny sua ton letin takaa. Mutta mä tykkään että miehillä on vähän pitempi tukka", Kea kehräsi ja läheni Onnia muutaman kymmentä senttiä, hiljalleen. Onni yritti muistaa hengittää, mutta tytön kalmankalpeat kasvot ja suuret silmät vetivät häntä puoleensa niin, ettei muuhun voinut keskittyä.
    "Mennäänkö yhtä matkaa kotiin?" Kea kysyi, ja Onni hämmentyi niin, ettei saanut lähes minuuttiin edes vastattua.
    "Tää on mun koti."
    "Siis ootko sä Ronjan veli?"
    "Joo."
    "Onko teillä eri äiti?"
    "Ja eri isä."
    "No mitä helvettiä?"

photo 16_zps3c93aef3.jpg

Kea katsoi Onnia silmät ymmyrkäisinä. Ronja ei ollut puhunut mitään siitä, että se luokan söpöin emopoika oli hänen veljensä! Vaikka Ronja vaikuttikin vähän takakireältä pikku miss täydelliseltä, Onnissa oli varmasti syytä roikkua enemmänkin tässä kummallisessa talossa.
    "No, mä taidan tästä lähtee. Mitä teet tänään?"
    "Ai niinku illalla?"
    "No niinku illalla", Kea matki, vaikkakin hyväntahtoiseksi. Onnin kasvojen puna syveni silti.
    "Rehellisesti sanottuna korjaan kattoa Ronjan ja enon kans", Onni mutisi ja Kea purskahti nauruun. Kun hän noukki nahkatakkinsa lattialta, Onni ei saanut katsettaan irti pyöreästä pepusta ja vilahtavasta vaosta. Pelkkä näky sai hänen farkkujensa etumuksen pullottamaan. Onni peitti seisokkinsa kiireesti tv-lehdellä, kun Kea kääntyi vielä moikkaamaan hymyillen.

photo 18_zpsbb947292.jpg

Onni ei tiennyt tytöstä muuta kuin nimen ja sen, että tämä oli päässyt lukioon juuri ja juuri sisään 6,5 keskiarvollaan. Sen Kea oli kuuluttanut koko luokalle heti ensimmäisenä päivänä. Kea oli äänekäs, tahditon ja käyttäytyi tunneilla häiritsevästi. Yhtäkkiä Onni näki kapinana ja rohkeutena sen, mitä oli aina ennen ajatellut lapselliseksi häiriköinniksi.

photo 20_zps68cac35d.jpg

Ja Kean vartalo... Onnin ilme oli varmaan todella typerä, kun hän antautui kuvittelemaan tyttöä. Suuret, pystyt rinnat, pyöreät pakarat, kapea vyötärö. Ja Kea antoi sen kaiken näkyä: lyhyitä shortseja, syviä kaula-aukkoja. Ihan kuin tyttö olisi pukeutunut päivä päivältä paljastavammin vain hymyilläkseen tietäisesti Onnille, joka etsiytyi aina portaikkoon heti Kean perään katsellakseen keinuvia lanteita.

Oli Onni ennenkin naisista haaveillut, mutta ne olivat olleet filmi- tai pornotähtiä. Hän ei ollut koskaan ollut ihastunut oikeaan tyttöön tällä lailla. Ronjasta hän tietenkin piti ja joskus jopa katseli, miten tämän rinnat pomppivat, kun Ronja hyppeli portaita ylös. Mutta ei siskostaan saanut ajatella sillä tavalla. Se oli väärin. Eikä Onni ollut koskaan tunteitaan näyttänytkään, hän oli piilottanut ne ja yrittänyt unohtaa. Nyt hän voisi todella päästää irti Ronjasta, sillä eivät he koskaan toisiaan saisi, ja kohdistaa halunsa kaikella järjellä ajateltuna parempaan kohteeseen. Ehkä tunteetkin sitten joskus seuraisivat himon perässä.

*

photo 52_zpse1486425.jpg

    "Onnea! Äijä on nyt sitte kuulemma varattu?" Mikko läimäisi Onnia vähän liian kovaa selkään. Se ei tuntunut enää kaverilliselta, vaan ehkä jopa hiukan kateelliselta. Onni katsoi kaukaisuuteen eikä huomioinut ystäväänsä ollenkaan. Ei hän osannut vastata, eikä halunnut.
    "Hei, oikeesti onnea", Mikon ääni pehmeni hiukan, "se on tosi nätti."
Onni nyökkäsi epäröiden.

photo 50_zps79c4a15d.jpg

    "Mikä sulla on?" Mikko tivasi, kun Onni vain tuijotteli eikä edes siirtynyt räystään suojaan sateelta.
    "Ei mikään", Onni puisti päätään, rypisti kulmiaan vähän liian myöhään vaikuttaakseen uskottavalta eikä näyttänyt vieläkään edes huomaavan, miten kylmä tihku kasteli hänen hiuksensa ja hupparinsa.
    "Kerro nyt, en mä jaksa kattoa sua naama norsunvitul-"

photo 51_zpsb2787327.jpg

    "Jumalauta Mikko! Ei mulla mikään oo."
    "Onhan! Sulla on kaunis tyttö ja se limoo sun kans koulussa. Kyllä se on kaikille aika selvää, että ette pysty pysymään irti toisistanne..."
    "Ai? Säkö oot kateellinen?"
    "No... en!"
    "Onhan niitä tyttöjä."
    "Hyvähän sun on sanoa. Sulla ei ollu mitään ennen tätä ja sitte vaan jotenki saat sellasen täydellisen. Onhan meille muille tietenki jotain muttei mitään niin..."
    "Onhan Ronja ja ne tosi nättejä kyllä."
    "No Ronjaan et koske", Onni tokaisi hiljaa.
    "Tä? Et sä nyt voi siskos puolesta määrätä."

*

photo 58_zps23e485b6.jpg

Oliko se tosiaan niin näkyvää? Mikko ei missään nimessä saanut arvata hänen tunteitaan. Hänhän voisi kertoa eteenpäin, vaikka Onni sitä epäilikin. Olihan Mikko kuitenkin hänen... läheisin ystävänsä Ronja lukuun ottamatta.

Paitsi että sen jälkeen, kun Onni oli joutunut kertomaan seurustelevansa Kean kanssa, Ronjasta oli tullut etäinen ja äksy. Vaikka heidän tuntinsa loppuivat usein samaan aikaan, Ronja ehti tehdä koululta pikaisen paon jo ennen kuin Onni edes etsi hänet silmiinsä väkijoukosta. Kotona Ronja kökötti suljetun oven takana hiljaa. Ihan kuten Mila! Onni vietti kaiken aikansa olohuoneessa ja keittiössä odottaen aterioita. Pelkästään saadakseen vaihtaa edes pari sanaa tai katseen siskonsa kanssa, mutta Ronja vain pyyhälsi aterian ääreen, lusikoi sen nopeasti suuhunsa tuijottaen pelkästään annostaan ja kiirehti takaisin yläkertaan erakon luolaansa. Isä oli jo alkanut kysellä, mitä heidän välillään oli tapahtunut.

photo 56_zps9858a46c.jpg

    "Voisitko sä istua enää yhtään kauempana?" Kea naljaili hyväntahtoisesti, mutta se vain ärsytti Onnia. Eikö hän nyt hitto vie saanut edes hetkeä itselleen, ajatella vain?

Onni ei hievahtanutkaan. Hän ei tiennyt, eikö hän halunnut vai uskaltanut liikkua.

photo 57_zpsf5468c54.jpg

    "Kato miten ihana kuu", Kea kujersi.
    "Täysikuu", Onni mutisi niin epäselvästi, ettei Kea varmasti edes erottanut tavuja toisistaan. Tämäkin pirun änkytys ja mumina oli peräisin hänen isältään, isäkin änkkäsi aina ja muuttui punaiseksi. Joskus jopa enon nähden. Vaikka nekin olivat tunteneet toisensa iät ajat! Kai se oli vain hyväksyttävä, että hänen sosiaalinen kyvyttömyytensä oli perittyä. Harmi vain Kea oli rääväsuinen ekstrovertti. Mutta ulospäinsuuntautunut kyllä Ronjakin oli. Hänen seuransa ei kyllä koskaan saanut Onnia kiusaantuneeksi ja araksi, päinvastoin: Ronja sai hänet tuntemaan itsensä paljon rohkeammaksi kuin hän olikaan.

photo 60_zps0d9c5fe3.jpg

Kea raahautui lähemmäs tikkuisella penkillä ja irvisti, kun puu pisteli hänen paljaita reisiään. Kuunvalossa tytön jalat näyttivät hohtavan valkoista, kelmeää valoa. Onni halusi koskettaa ihoa, muttei uskaltanut. Kuin sanattomasti sopimuksesta Kean pieni käsi laskeutui hänen kämmenelleen ja ohjasi sen Kean reidelle. Sisäreidelle. Ylös. Onnin hengitys kävi työlääksi.

photo 62_zps6fcbc190.jpg

Harmi, että Kealla oli housut jalassa. Pikkuruiset, mutta kuitenkin. Reisien sisäpinnat olivat niin lämpimät... Onni yritti työntää sormiaan vieläkin lähemmäs, mutta shortsit olivat liian tiukat. Kea naurahti.
    "Vai oot sä panoa vailla."
Se ei ollut kysymys, vaan toteamus. Onni jäätyi. Eihän hän sellaiseen vielä pystyisi! Ei hän osaisi! Ei hänellä ollut mitään kortsujakaan mukana. Kea olisi varmasti ihan liian kokenut ja hyvä. Ja Onnilla oli niin lyhytkin... täällä oli liikaa valoa, tästä saattaisi vaikka mennä joku!

photo 63_zps8c18a715.jpg

    "Ei ehkä vielä", Kea huomautti nauraen huomatessaan Onnin liikkumattomuuden.
    "Oisko se sun eka kerta?" tyttö tivasi. Onni ei viitsinyt vastata, Kea ihan varmasti vain nauraisi hänelle. Kyllä hän tiesi, ettei tämä ollut mikään neitsyt. Kean aiemmat poikaystävät olivat olleet rutkasti vanhempia. Niillä kasvoi jo partakin. Tosin niinhän Mikollakin kasvaisi, ellei Mikko ajaisi sitä neuroottisesti heti, kun  se pukkasi tummat pikku päänsä pojan poskille.

photo 61_zps9f031c80.jpg

Kean suudelma muuttui yhtäkkiä kuin sormia napsauttamalla. Siitä tuli paljon vaativampi ja syvempi. Tyttö nojautui Onniin kaikin voimin ja tuuppasi Onnin makuulleen penkille. Kean kädet painautuivat käskevästi Onnin olkapäille; Kea määräsi tahdin, nopeuden, kaiken. Se tuntui paljon enemmältä kuin pelkkä suudelma, vaikka heillä olikin vaatteet päällä. Tosin Kea vaikutti haluavan niistä eroon. Hän nykäisi Onnin hupparin vetoketjun auki.

Kea imi Onnin kaulaa alhaalta, aivan solisluiden vierestä. Voimakkaasti ja vaativasti. Se kävi melkein kipeää. Tyttö näpräsi Onnin nännejä ohuen t-paidan läpi. Onni ei ollut koskaan kokenut mitään sellaista: se täytti koko kehon lämpimällä tunteella, joka keskittyi etenkin yhteen paikkaan. Siihen kovaan, jota vasten tyttö nojasi varmasti aivan tarkoituksella. Onni voihkaisi aivan hiljaa.

photo 65_zpsde2cedbf.jpg

    "Oot puhunu Onnista koko päivän! Unoha se jo hetkeksi. Veljet on sikoja. Anttiki jättää aina sen likaset vaatteet ympäri kämppää ja vittu ne haisee!"
    "Okei", Ronja myöntyi. Hän ei todellakaan halunnut avautua tunteistaan Onnia kohtaan, mutta tuli silti vahingossa puhuneeksi muka-veljestään jatkuvasti. Pojan nimi vain karkasi hänen huuliltaan.
    "Niin millon meillä on se leiri Norjassa?"
    "Kai ens kuussa."

photo 66_zps7ab6064b.jpg

    "Ajattele, nähään Mette ja Stine ja kaikki ne..." punatukkaisen tytön ääni haipui, kun hän huomasi, minkä vuoksi Ronja kivettyi paikalleen.
    Ilmat iskeytyivät sekunnin murto-osassa Ronjan keuhkoista. Se tyttö oli Onnissa kiinni kuin vampyyri, imi ja nuoli ja hinkutti itseään Onni-paran vartaloa vasten. Mutta ei se ollut ollenkaan pahinta. Onni näytti todella nauttivan, hänen lantionsa keinui ja hän hengitti niin raskaasti, että sen kuuli tänne asti.

photo 67_zps14ef78d5.jpg

    "Onpa kiva hei!" Ronja hihkaisi luonnottoman korkealla äänellä, "muistakaa jättää kortsut sit siihen maahan että pikkulapset saa puhaltaa niistä huomenna ilmapalloja!"
    "Ronja, älä", kaveri yritti hillitä, mutta Ronja vain tuhahti halveksivasti.
    "No mitä? Täällähän on ihana nuoren rakkauden ilmentymä. Tosi romanttista! Täysikuu ja kaikki! Enää puuttuu vaan jotku kukkahattutädit lenkkeilemässä tästä ohi ku akti on parhaimmillaan."

photo 57_zpsbdaae9a1.jpg

    "Susta on hyvää vauhtia tulossa sellanen", Onnista irtautunut Kea tuhahti, "huomaa ettet oo ikinä saanu keltään. Tai antanu. Helppohan se on olla kateellinen. Veljes on kuule tosi hyvä!"

Ronjan sydän upposi jäiseen veteen. Hän tunsi jokaisen lyönnin. Kea siis tiesi, millainen Onni oli sängyssä. He olivat jo tehneet sen.

photo 68_zps7ff37764.jpg

    "Mieluummin tylsä ku huora." Ronja ei keksinyt kerta kaikkiaan yhtään loukkausta, hän oli liian shokissa. Onni. Naimassa Keaa. Nainut jo! Arka, ujo, fiksu Onni ja rämäpäinen, typerä Kea. Mitä Onni näki tuossa lehmässä? Ronjaa kadutti se, että hän oli tutustunut edes Keaan ja tuonut tämän kotiin. Ehkäpä Kea ja Onni eivät olisi ajautuneet yhteen, jos Ronja olisi heti huomannut, millainen ääliö Kea oli.

Kean suurin vika oli se, että tämä oli vienyt Onnin.

photo 70_zps272b8094.jpg
photo 71_zps97106e18.jpg

Onni ei ehdinyt sanomaan mitään kummallekaan tytölle, ennen kuin Ronja jo käänsi kiukkuisena selkänsä. Tuntui uskomattoman pahalta nähdä Ronja vihaisena ja pettyneenä. Ja oliko siskon silmäkulmissa välkkynyt kyyneliä? Ehkä kalpea valo vain teki Onnille tepposet.
    "Ronja, oota..." Onni sopersi, mutta eihän Ronja kuullut. Tai ei halunnut kuulla. Kumpikin skenaario jysäytti häijyn, kylmän tunteen Onnin vatsaan. Onnin hartiat lysähtivät. Äsken hengitys oli kulkenut kiihottuneesti ja katkonaisena, nyt hän oli unohtanut vetää ilmaa keuhkoihinsa varmaan ainakin minuutiksi.

*

photo 72_zps3a58c178.jpg

    "... ja iskällä on talo Kanarialla, voitas mennä sinne joululomalla! Eikö?"
Tä, oliko Kea puhunut jotain? Kanaria? Aivan! Hiekkarantoja, tulivuoria, tajuttomasti turisteja ja rantabaareja, joihin Kea pääsisi kiskomaan kännit ja iskemään humalaisia brittejä. Ei kiitos. Eikä hän näkisi silloin Ronjaa ainakaan viikkoon.
    "Öö, eikö lentoliput ole aika kalliita?"
    "Iskällä on rahaa, sillä on kans baari siellä! Tai no ravintola se muka on mutta kaljaa siellä kaikki kittaa."

photo 73_zps8846b5e4.jpg

    "Pitää kysyä isiltä", Onni mutisi. Hän toivoi koko sydämestään, että isi kieltäisi moiset huvit. Silloin hänen ei tarvitsisi kieltäytyä Kean hullusta ideasta itse, vaan hän voisi vierittää syyn isin niskoille.
    "Pitää kysyä ja pitää kysyä! Sä oot kuustoista! Varataan vaan lennot ja mennään."
    "Eikö siihen tarvi olla täysikänen?"
    "No eikä tarvi!"

photo 74_zps22ec97f5.jpg

    "Varmasti tarvii", Ronjan halveksiva ääni tuhahti ovelta. Kean ilme synkkeni, mutta Ronjan kasvoja Onni ei edes uskaltanut vilkaista. Hän ei halunnut nähdä niillä vihaa.
    "Mitä säki maailmasta tiiät?" Kea tivasi, "ei ne kympit sua älykkääksi tee."
    "Onneks sä voit aina loistaa kutosen keskiarvolla. Täytyy kyllä sanoa että Onni on tehny tosi hyvän valinnan elämässä. Onnittelut! Tehän sovitteki ihan loistavasti yhteen!"

photo 76_zps82e302d2.jpg

Ronja syöksähti omaan huoneeseensa, sillä hän ei kestänyt enää näytellä ivallista ja kovaa. Negatiiviset tunteet... ne pystyi niin helposti kärjistämään vihaksi. Hän oli niin vihainen, eikä osannut määritellä, miksi. Kyllähän Ronja tiesi, että hänen tunteensa Onnia kohtaan olivat yksipuolisia, typeriä ja epäreiluja.

Hän todella halusi olla iloinen Onnin puolesta, muttei pystynyt siihen. Ronja oli yrittänyt olla tuntematta kateutta Keaa kohtaan, mutta epäonnistunut. Hän oli luullut olevansa värikäs, hauska ja jopa nätti, mutta ei: kuvankaunis ja persoonallinen Kea oli vienyt koko potin.

*

photo 84_zpsb678e639.jpg

    "Kop kop", Onni sanoi hiljaa Ronjan ovella. Se ammotti ihme kyllä avonaisena. Ronja ei varmaan olisi sisällä, mutta enää Onni ei uskaltanut noin vain hyppiä siskonsa huoneessa. Se tuntui väärältä. Ennen he olivat nukkuneet vähän väliä toistensa sängyissä, yhdessä tai erikseen. Ronjan huone oli Onnin ja toisinpäin, ja kaikille tavaroille päti sama kommunismi myöskin. Mutta enää Ronja ei käyttänyt Onnin huppareita harkkoihin mennessään tai Onni ikuisuuslainannut Ronjan elokuvia.

photo 85_zps2ae63fbe.jpg

    "Mitä asiaa", Ronja tiuskaisi tukahtuneesti.
    "Haluaisin vaan... pyytää anteeksi", Onni kertoi Ronjan selälle. Kiharat valuivat villeinä alaselkään asti. Ne olivat vain astetta tummempia kuin Ronjan käsivarsien paljas iho.

photo 86_zpsbb08c510.jpg

Ronja ei vastannut. Onnin läsnäolo tuntui nykyisin niin erilaiselta, väärältä, inhottavalta. Vielä muutama kuukausi sitten hän ei edes osannut ajatella Onnia mitenkään erityisenä persoonana, vaan osana kotia. Tärkeimpänä osana. Ilman Onnia Ronjalla oli aina tylsää ja kurjaa, ja hänen näennäinen itsevarmuutensa karisi.

Nyt Ronjan koko keho oli aivan jännittynyt eikä hän pystynyt katsomaan Onnia silmiin.

photo 87_zpsb1a64859.jpg

    "Kuule, mistä sä pyydät anteeksi?"
    "Öö..." Onni aloitti, muttei pystynyt vastaamaan mitään järjellistä. Ronja ei vieläkään katsonut suoraan häneen, vain tuijotti jonnekin alas, kauas, hänen ohitseen.
    "Ai sitä että sä seurustelet?"
    "Että olen ollu sulle inhottava. Ja että Kea sano rumasti."
    "Mitä, voiko ihanassa Keassa olla jotain vikoja?" Ronja puuskahti. "Ja mikset sä puolustanu mua! Niin no Kea on sulle varmaan tärkeempi! Oottehan te ollu kohta kolme kuukautta yhessä!"

photo 89_zps1d5e619f.jpg

    "Totta kai sä olet tärk-"
    "No niin varmaan! Kyllä sun käytöksestä huomaa ketä sä arvostat eniten. Mitä sä näät siinä! Se on epäkohtelias, tyhmä, polttaa, juo... se on pannu tyyliin kaikkia jolla on oma auto! Mistä tiiät ettei se nytki petä sua jonku amis-corollan takapenkillä!"
Onni katsoi kauhuissaan Ronjaa. Ei tämän pitänyt mennä näin. Hänen pitäisi halata Ronjaa ja kertoa, että hän välitti Ronjasta enemmän kuin Keasta. Mutta hänen raajansa eivät liikkuneet sitten millään.
    "Onni, sä oot ihan vitun pässi! Onneks teitä on sitte Kean kans kaks. Saakaa kauniita lapsia jii än ee! En ois ikinä uskonu että sä otat kenet tahansa jakorasian jolta saa vaan pillua mutta turha luulo!"
    "Ronja, en mä-"
    "PILLUA!" Ronja julisti uudelleen, "Onni haluu PILLUA! Kuka antaa- ai, sinä läski siellä? Annappa Onnille PILLUA! Onni tyk-"

Onni ei kestänyt kuunnella enempää, vaan syöksyi ulos.

photo 88_zpse2c47ffd.jpg

Anteeksi? Vai anteeksi! Anteeksi, että seurustelee? Anteeksi sitä, ettei Ronja enää merkinnyt mitään Onnille? Saatanan anteeksi! Ei se mikään taikasana ollut. Eivät he ennenkään olleet toisiltaan anteeksi totisina pyydelleet. Kaikki oli muuttunut, eikä ollenkaan paremmin.

Eikä Ronja tiennyt, mikä häneen oli äsken mennyt. Huutaa nyt tuolla lailla muutenkin säikylle Onnille... tällä tavalla heidän välinsä eivät korjaantuisi koskaan, eivätkä varsinkaan lämpenisi. Kaiken lisäksi pillusta huutamalla Ronja oli saanut inhottavia ajatuksia päähänsä: Kean pää Onnin haaroissa, Kea voihkimassa, Kea ojentautumassa alastoman Onnin päälle... eikö Onni yhtään tajunnut, millainen tyttö Kea oli? Ei kiltti ollenkaan, eikä uskollinen.

photo 80_zpsa1ce3740.jpg

    "Mitä meteliä te piditte siellä ylhäällä?" Liir taivasteli Ronjalle.
    "Ei mitään."
Jaa, no ei sitten. Ei hän enempää tivaisi Ronjalta. Ronjasta nyt vain lähti joskus ääntä, se nyt oli ollut selvää jo viisitoista vuotta sitten.
    "Mikä sinua ja Onnia vaivaa?" Liir töksäytti, kun ei osannut kysymystään hienovaraisemmin muotoilla. Hän ja Sami olivat jo viikkokausia ihmetelleet ovien paiskontaa, mykkäkoulua ja sitä, miten ennen niin läheiset sisko ja veli eivät enää edes mahtuneet saman ruokapöydän ääreen.

photo 79_zps67afb307.jpg

    "Teidän Onnilla on tyttöystävä", Ronja tokaisi, kun oli joutunut kestämään enonsa vihreiden silmien tuikeaa katsetta riittävän kauan. Eno nytkäytti päätään, muttei hellittänyt tuijotustaan. Vieläkö pitäisi lisää kertoa?
    "Tiedetään. Mitä sitten?"
    "Se tyttö on typerä."
    "Makunsa kullakin. Ja ihan mukavalta se minusta vaikuttaa."
    "Se haukkuu isiä."

photo 81_zps74d8a9fd.jpg

    "Ei sun tarvi meitä puolustaa", eno murahti, "tiiän, että teillä on välillä meidän takia hankalaa. Kaikki ihmiset ei ole niin suvaitsevaisia. Ehkä se tyttö on saanut vähän konservatiivisemman kasvatuksen. Mutta ei se minua ja Samia haittaa, niiden ihmisten vahinkohan se asennevamma on. Ei meidän. Ei sun tarvi olla meistä huolissaan."
    "En mä sitä tarkottanu."
    "Asiat pitää kohdata niin kuin ne on."
    "Etkö sä nyt aio yhtään ymmärtää?"
    "Mitä sä yrität sanoa? Olen mies, mulle pitää vääntää rautalangasta."
    "Onnilla ei ole enää aikaa mulle."
    "Niin se menee. Et sä enää mikään lapsi ole, Ronja, anna Onnille mahdollisuus omaan elämään. Väistämättä menette erillenne. Et voi olla kateellinen sen tyttöystävälle, se on lapsellista ja typerää. Ryhdistäydy nyt vähän. Ette te voi olla ikuisesti yhdessä."

photo 78_zpsd087d44d.jpg

Liir rypisti hieman kulmiaan, kun Ronja mulkaisi häntä kiukkuisesti ja pongahti ylös pöydästä. Eihän tyttö ollut syönytkään mitään! Liir antoi Ronjan kuitenkin mennä.

Että teini-ikäiset olivatkin hankalia. Onni oli murjottanut viime aikoina yksin huoneessaan ja kuunnellut jotain epämääräistä meteliä ja örinää yöhön asti. Välillä se mustatukkainen tyttökin piileksi Onnin luona niin myöhään, että Sami oli jo pari kertaa huomauttanut tytölle kotiintuloajan jo varmasti ylittyneen. Ja se tyttökin oli vain nauranut. Ja Ronja taas! Tyttöä ei juuri kotona näkynyt, ja jos näkyi, niin oikeana myrskynmerkkinä.

Siitä oli lähemmäs kolmekymmentä vuotta, kun Liir oli itse ollut noin nuori. Kuusitoistakesäinen! Silloin hän oli ollut auttamattoman ihastunut naapurin Samiin. Taisivatpa he suudellakin ensimmäistä kertaa silloin... siitä oli niin kauan, hän oli ollut niin luottavainen ja viaton. Se oli ollut ennen sitä kaikkea surua ja tyhjyyttä, ennen katkeruutta ja väärinkäsitysten suota. Liir hymyili vähäsen: hyvin tässä oli kuitenkin käynyt.

*

photo 99_zps897914ee.jpg

Ronja paiskasi oven kiinni ja aikoi heittäytyi sängylleen hengittämään tyynyyn, mutta Mila törötti hänen ja pelastavan sängyn välissä.
    "Ja mitä sä täällä teet?"
    "Tulin toivottamaan tervetulleeksi kerhoon", Mila väläytti karmivan, vinon hymyn, joka kuoli sekuntien murto-osissa. Kylmänväreet huilasivat pitkin Ronjan selkärankaa.

photo 101_zps29b6c291.jpg

Mila tarttui Ronjan käteen. Ronjan sormet lähes musertuivat kuristavaan, kylmänhikiseen otteeseen.
    "Eli siis! Tervetuloa! Me olemme hyljeksityt, syrjityt ja väärinymmärretyt. Emme saa koskaan munaa, varsinkaan Onnin. Sillä sitähän sinä haluat! Ei se sperma niin hyvältä maistu, sisko hyvä. Aika iljettävää limaa oikeastaan. Sitä se Onnin läski huora nyt syljeskelee suusta, ei se maistu edes sille."

Ronja mykistyi. Miten Mila kehtasi puhua jotain noin ällöttävää! Ja miksi Mila nyt halusi hänet nähdä, kun yleisin havainto Milasta oli vain sulkeutuva ovi ja sen raosta työntyvä keskisormi. Mila oli täysi kummajainen ja sekopää.

photo 100_zps648b2e19.jpg

    "Mulla on sentään kavereita. Ei Onni mikään mun elämä oo", Ronja valehteli liukkaasti.
    "Ai, onko? Enemmän sä oot täällä suklaata syöny ku nähny niitä KAVEREITAS. Kato nyt peiliin! Oot varmaan viis kiloa läskimpi ku ennen. Ja sulla on finnejä naamassa. Voi voi voi, et sä ole ollenkaan kaunis. En tajua, mitä Onni ennen näki sinussa. Oot typerä pelleilijä, jolla on huono iho ja pienet tissit. Jos mä en saa Onnia niin et saa säkään. Eli siskoja tässä ollaan."
    "Ulos!" Ronja kivahti. Hän ei halunnut tuon vaalean olennon koskettavan häntä tai puhuvan hänelle enää lisää.

photo 102_zps62e5b76f.jpg

    "Toki, toki, kaikki ajallaan. Mutta mieti nyt! Olitte paita ja peppu kuusitoista vuotta, ja sitten se vaan otti jonkun tyhmän lutkan. Kannatti! Sä oot melkein yhtä tyhmä miltä näytät. Öitä! On sulla sentään vielä märät unet!"

photo 98_zps6c7a6a25.jpg

Mila oli ihan täysin sekaisin, Ronja mietti ja pudisti päätään epäuskoisena. Eno luuli häntä lapselliseksi typerykseksi, joka vain halusi Onnin seuraa ja loukkaantui, kun ei sitä saanut. Ja Mila... oli sanoinkuvaamattoman iljettävä. Ronjaa puistatti, kun hän ajatteli siskonsa sanoja. Halusiko Milakin Onnin? Hän ei ainakaan poikaa ikinä saisi!

Tai mistä sitä ikinä tietää. Kelpasihan Keakin Onnille. Ehkä Onni olikin tämän sotkun suurin idiootti.

*

photo 91_zpsffbb5c9f.jpg

Ronjan syytökset kaikuivat Onnin kallossa voimistuen hetki hetkeltä. Pahinta ei ollut lainkaan kuulla Keasta, sillä kyllä Onni Kean menneisyydestä tiesi. Ja siitä, että menneisyys saattoi ihan hyvin olla nykyisyyttäkin. Kea saattoi ihan hyvin olla uskoton, ja kai Onnin se pitäisi hyväksyäkin. Kealla oli syynsä käydä vieraissa, koska Onni ei ollut vielä seksiin pystynyt. Ehkä hän vain oli niin paska jätkä, ettei mistään tullut mitään.

Ronjan pettyneet ja raivokkaat kasvot olivat piirtyneet Onnin verkkokalvoille. Ronja oli todella loukkaantunut. Hänellä siis oli ollut tunteita Onnia kohtaan... mutta Onni oli mokannut kaiken. Ronja oli tykännyt hänestä, mutta hänpä oli viisaana poikana ottanut typerän kakkosvaihtoehdon ja menettänyt kaikki mahdollisuutensa Ronjaan!

photo 92_zps63d78652.jpg

    "Tulee kylmä siinä lattialla", isin hiljainen ääni neuvoi. Onni ponnahti ylös.
    "Mikäs miestä painaa?" Sami kyseli.

photo 94_zps095c5779.jpg

    "Mistä tietää, että on rakastunu?" Onni kysyi. Isi sen ainakin tietäisi. Välillä tuntui, ettei isin ja enon rakkautta täydellisempää voinut olla.
    "Et sitten isompia asioita ajattele? Miten olis vaikka Lähi-idän rauha iltapuhteeksi?"
    "Ei kun ihan tosi", Onni vakuutteli. Sami värähti huomatessaan poikansa ennen silkoisella otsalla pari kevyttä juonnetta ja silmien alla pussit.

photo 96_zps218915b1.jpg

    "No, yritän vastata. Ajattelet sitä koko ajan, etkä vaan haaveillen. Vaan olet siitä huolissaan ja tekisit mitä vaan, että sillä on asiat hyvin. Vaikka lähtisit sen elämästä, jos sillä olis parempi ilman sinua. Tulet iloiseksi, kun kuulet sen äänen. Saatat saada perhosia vatsaan, jos vain ajattelet sitä. Teillä on ihan oma maailma."
    "Älä nyt ala lässyttämään", Onni yritti hymyillä, mutta hänen hartiansa tärähtivätkin. Itkua! Voi ei, ei hän voisi isin nähden ruveta märsäämään kuin... ei voinut sanoa pikkutyttö, sillä hän oli itkeskellyt lapsena paljon enemmän kuin Mila ja Ronja.

photo 93_zpscebf2f4c.jpg

    "Asioilla on tapana järjestyä", Sami rohkaisi ja halasi poikaraukkaansa. Oliko kaikkien pakko kärsiä rakkauden takia? Miksei helppoja ihmissuhteita ollut olemassakaan? Samia hirvitti ajatellakin, että Onni joutuisi käymään läpi saman helvetin kuin hän itse. Voi kun hän voisi suojella poikaansa sellaiselta.
    "Kyllä sen tietää, ketä rakastaa. Ja jos ei tiiä, niin ei rakasta."
    "Tiesitkö sä aina?"
Sami mietti hetken.
    "Tiesin."

photo 44_zps91a333f9.jpg

Vielä sänkyyn kömmittyäänkään Onni ei pystynyt rauhoittumaan. Kea lähetti hänelle vähän väliä viestejä, joiden värinähälytys säikytti Onnin joka kerta. Eikä hän osannut vastata sydämiä kuhiseviin merkkijonoihin, kiintymyksenosoitukset hirvittivät häntä. Kenen amiksen autossa tyttö nyt istui viinapullon kanssa kuunnellen musiikkia ihan liian kovalla ja nuuska huulessa? Kenen vanhemman pojan huulet imivät Kean valkeaa kaulaa?

Ja itkikö Ronja nyt huoneessaan hiljaa? Ajatteliko Ronja häntä, ja mihin sävyyn? Oliko hän ylitulkinnut Ronjan eleitä? Jos Ronja ei pitäisikään hänestä? Jos heidän välinsä menisivät entistäkin pahempaan solmuun?

*

photo 103_zpsce034a0a.jpg

    "Ronja." Leipä pysähtyi matkalla Ronjan suuhun. Onni! Harvinaista herkkua, tosin ei kovin hyvää sellaista. Onnista oli viime aikoina kuulunut vain musiikin pauke. Elossa siis, eikä Ronja enempää hinkunut tietää.

photo 107_zpsbfcf23de.jpg

    "No kerro." Ei Ronjalla enää huvittanutkaan syödä. Hän innostui jostain syystä Onnin läsnäolosta niin, ettei vatsassa ollut tilaa kuin jännitykselle. Hänenhän piti olla vihainen! Mitä tämä tällainen oli!

photo 110_zpsd73a8463.jpg

    "Älä mökötä", Onni naurahti ja tarttui Ronjaa käsistä, "ei sulla ole syytä olla koko ajan möksö."
    "No? Saan mä olla", Ronja puolustautui. Onnilla oli uusi paita, joka nuoli hänen hoikkaa vartaloaan. Ronja ei saanut siitä silmiään irti. Paita tosin ei sopinut lainkaan yhteen pojan kirkkaansinisten silmien kanssa. Huomasi, että Ronjan pukeutumisneuvonta ei ollut ulottanut lonkeroitaan Onnin vaateläjään pitkään aikaan. Mutta näköjään Onni pystyi johonkin itsekin.

photo 108_zpsfcb3fc11.jpg

    "Me erottiin", Onni muljautti sanat ulos suustaan. Ronja yritti olla hymyilemättä ja sanoa vilpittömästi:
    "Voi ei. Olen pahoillani."
    "Ei se mitään", Onni vakuutteli. Hän heilutteli Ronjan käsiä ilmassa. Ihan kuin pienenä. Näin he olivat lohduttaneet toisiaan tavallisen halaamisen lisäksi. Tuntui hauskalta, kun yhdistetyt kädet heiluivat yhdessä luoden ilmavirran.

photo 114_zps05d5e5ea.jpg

    "Se oli virhe koko suhde. Mun sydän ei ollu siinä matkassa", Onni tunnusti. Ronja tiesi, miten suurta ponnistusta Onnilta vaati avautua jollekulle. Hän oli aina ollut Onnin uskottu. Jos joku oli sanonut Onnille ilkeästi koulussa, Onni oli luottanut sen vain Ronjalle. Tai jos Onni oli tehnyt jäynän ja piilottanut legon isin tohveliin, Ronja oli ainoa, joka koskaan sai kuulla tunnustuksen. Eikä Ronja milloinkaan pettänyt Onnin luottamusta.
    "Missä sun sydän oli?"    
    "Yllättävän lähellä." Enempää Onni ei uskaltanut vielä vihjata.

Avainta käännettiin ovessa. Isi!
    "Mennään vessaan", Ronja sihahti ja nappasi häkeltyneen Onnin mukaan käsipuolessaan.

photo 104_zps60e62d7c.jpg

    "Niin missä se oli?" Ronja tivasi.
    "Mikä niin?" Onni teki hassun kädenliikkeen ja hänen suupielensä nykivät.
    "Sydän!" Ronja huusi niin, että hän kuuli isin tipauttavan kaukosäätimen lattialle. Ronja syöksähti lukitsemaan oven.

photo 116_zpsa761ae34.jpg

    "En mä nyt oikein tiiä..."
    "Onni! Meillä on ihan liikaa asioita kertomatta. Alotatko sä vai alotanko mä?"
    "Alotan alotan, ihan kohta alotan", Onni mumisi leiskahtaen aivan punaiseksi.
    "Tahotko sä oikeesti kuulla?" Kuiskaten, ettei isi vain kuulisi. Ronja nyökkäsi odottavasti hymyillen.
    "Se on... täällä", Onni läheni Ronjaa. Ruodusta karanneet kiharat kutittivat jo hänen kasvojaan.

photo 109_zpsd9340b1e.jpg

Ronja nojautui kohti Onnin huulia. Kyllä! Näin tämän piti mennä! Veljen, ei vaan nuorukaisen, ihastuksen, huulilävistykset hankasivat ihanasti. Ronja oli haaveillut tästä kauan, niin kauan. Onnin suudelma ei suinkaan ollut Kean pilaama, vaan onnimainen: ujo ja rauhallisesti kiihtyvä. Voi kun he eivät irtautuisi koskaan. Aivan kuin Onni olisi lukenut Ronjan ajatukset, sillä hän rutisti tyttöä äkkiä ja sulki hänet syliinsä. Ronjakin kietoi käsivartensa Onnin ympärille.

photo 111_zpsf0d6428d.jpg

Ei tämä voi olla väärin, Ronja ajatteli, kun silitti Onnin sysimustia hiuksia ja pieniä korvia. Eiväthän he olleet mitään sukua toisilleen, ulkonäöstäkin sen pystyi hyvin päättelemään. Heidät oli vain kasvatettu yhdessä - ei, vaan he olivat kasvaneet yhteen. Eihän tälle voinut mitään, heillä ei ollut vaihtoehtoja.

Sami katsoi uutisia tietämättä lainkaan, miten intohimoisesti hänen poikansa ja tyttärensä suutelivat oven toisella puolella.

_______________________________________________________________________

Jeejee, romanttisiin tunnelmiin lopetellaan! Vähän joulumieltä näköjään Suulillakin, kun kukaan ei pahemmin itkeskellyt tai pohtinut itsetuhoisuuksia. Mutta kommentoida saa ja pitää entiseen malliin - oikeastaan tietenkin enemmän hohohoho, kissa kiitoksella elää. Mahtavaa joulua allihopa:)

Ai niin, salama iski Keaan! Paha saa palkkansa, muahaha!

photo eee_zps942a337e.jpg