No niin. Suulia ilmestyy enää yksi osa, ja sitten tämä on finito.

 

Nämä sanat on pitänyt loihtia Vuodatukseen jo kuukausia, mutta en ole vain pystynyt. On tullut niin syyllinen olo siitä, että minäkin monien muiden lc-kirjoittajien lisäksi lopetan tarinani kesken. Sellaisen, jota luetaan paljon, kommentoidaan ahkerasti ja seurataan vuosia.

 

Minulla oli valmiiksi suunniteltuna monta sukupolvea tästä eteenpäin. Jos jotakuta kiinnostaa, voin laittaa tänne tiivistelmää siitä, mitä olisi käynyt. Luovuttaminen on monen asian summa: vanha tietokone prakaa ja pelin käynnistäminen kestää tunteja, minusta on tullut erään kansainvälisen nuorisojärjestön puheenjohtaja, opiskelu vie mennessään ja jostain pitää rahaakin elämiseen (krhm siis reissaamiseen) saada.

 

Nykyinen elämäni on aika täynnä reissaamista, olen viettänyt puolesta vuodesta 60 päivää ulkomailla. Olen ihan huipputyytyväinen opiskelemaani alaan, järjestötoimintaan ja jopa puolueeni politiikan toteuttamiseen (!!!!!?), mutta hitto, aikaa se vie. Ja se aika, minkä olen Suulille käyttänyt, tarvitaan nyt asioihin, joilla on mielestäni enemmän merkitystä kuin Sims-henkisen sepustuksen suoltamisella. Tämä oli ihan superhauskaa ja olen onnellinen, jos pystyin viihdyttämään Suulilla muitakin kuin itseäni. Mutta ensi syksynä aion kantaa pikkuisen korteni moneen isoon kekoon: ponnistella ympäristöystävällisemmän Suomen eteen Vihreissä, vähentää ennakkoluuloa ja rasismia järjestämällä isoa Barentsin nuorten leiriä ja kenties pureutua jopa Lähi-idän kriisiin akateemisessa mielessä. Ja on tässä yksi käsikirjoitusprojektikin meneillään...

 

Aion siis vielä jättää osan mittaiset jäähyväiset! Luvassa on vielä suuria tunteita ja pari isoa yllätystä, enhän minä nyt niitä voi jättää paljastamatta. Olette ihania, kiitos ja anteeksi <3